Siis vihdoinkin! jotain valmista korupuolella, tästä piti tulla valmiiksi "vanhan" näköinen sormus, sellainen käytössä kulunut ja kärsinyt, vähän runnottu ja kolhittu. Sormuksen valkoinen kivi kun on hiottu n.14 vuotta sitten pojalta saadusta kivestä, hän kantoi minulle pikkupoikana -mielenkiintoisia- kiviä, kun tiesi minun niitä keräävän :)

Eipä tuo nyt ihan visiota kuvaa, mutta runnottu on ja niin epätäydellinen kuin olla voi, ainoa mistä voin olla ylpeä, on se, että kiveä ei ole liimattu, sain tehtyä tuosta reunuksesta niin tiiviin, että kivi istui siihen kuin nakutettu.Ja aina kun ei vaan onnistu, niin kuin haluaisi , mutta kelpaa tekijälleen, kivellä on muistoarvo, ja se on tässä tärkein elementti.

           

Ja sattumankauppana, eilen otettu kuva  koiralenkiltä, yritin vangita auringon säteet ja puiden oksien heijastuksen rannan vedenpinnasta, kolmen koiran nykiessä remmeissä, yksi otos sentäs onnistui, ainakin minusta :), en kerennyt kameraa sääteleen, kunhan räpsin ja tämmöinen siitä tuli :

Taivaskin tuosta heijastuu, ei paha .